Språk Språk Språk Språk

Prologi

Nils-Aslak Valkeapää (1991)

Tämän prologin Nils-Aslak Valkeapää esitti Harstadissa 1991 olleessaan Pohjois-Norjan taidefestivaalin (Festspillene i Nord-Norge) vuoden taiteilija.

FINN 1991 konsert Foto Anders Cederløv Nordlys
Valokuva: Anders Cederløv | Nordlys

Linnut

Linnut
ne tulivat, kuitenkin. Tänäkin vuonna.

 

Kevätsateet
ovat kastelleet vasojen selän
Herättäneet luonnon. Kukat. Lehdet. Vihertämään. Puhkeamaan kukkaan.

 

Ikään kuin raskaampia nämä talvet.
Ikään kuin pelolla odottaa aurinkoa takaisin. Että se ilmestyisi.
Ja ilmestyihän se.
Tänäkin vuonna.

 

Ikään kuin pimeämpi tämä pimeys.
Pidempi. Raskaampi.
Nälänhätä. Taudit. Myrskyt.
Afrikka. Etelä-Amerikka. Bangladesh.

 

Linnut

 

Ne kuitenkin tulivat. Tänäkin vuonna.
Monet niistä.
Mutta niitä on vähemmän. Puuttuu. Ja useita lajeja ei näe enää.
Alaskan rannat. Italian rannat. Persianlahti.
Öljy.

 

Sateet.
Ne ovat herättäneet luonnon. Tänäkin vuonna.
Mutta monilla seuduilla ne ovat sataneet likaa. Myrkkyjä.
Monissa paikoissa ei viherrä enää.

 

Raskaampia nämä vuodet.
Pimeämpi tämä pimeä.
Että ihminen ei opi. Ei kehity, ihmisenä.
Itä-Euroopan valtiot. Baltia. Irak.
Kuwait. Kurdit...
                                   Koko maailma
Sodat. Terrorismi. Rasismi.

 

Ikään kuin olisi kylmempi tämä pakkanen.
Ikään kuin pelolla kipua tuntien odottaa aurinkoa.

 

Mutta aurinko on kuitenkin täällä. Nyt.
Yötäpäivää.
Aurinko
Hoitamassa hiertyneitä tunteita. Kipua.

 

Ja minä iloitsen vihannan jumalattaresta, lintujen viserryksestä.

 

Ylistän poroa, sen kauneutta, sen eleganssia. Pohjolan elämän perustaa,
tunturin balettia.

 

Ja kalaa ylistän.
Kalaa.
Veden kimaltelijaa, meren hopeaa.
Elämän eläintä. Kuun lasta. Vesistöjen sateenkaarta.

 

Aurinkoa juhlin.
Päivää, hedelmöittäjää.
Kultariskua, taivaan hymyä.

 

Hymy.

 

Sydämellisyys.
Valaisevat tämän pimeyden, mielen kaamoksen.
Sulattavat jäätyneet tunteet.

 

Hymyillä. Iloita. Vihertää. Visertää.
Kukat kukkimaan.
Sydämet.
Lempeyttä. Rakkautta.

 

Sinä.
Sinua minä ikävöin.
Hymyäsi, sydämellisyyttäsi, lempeyttäsi, rakkauttasi.
Sinua
Ja sinua. Ja sinua. Ja sinua...

 

Ja sitten me olemme me, ja sitten me olemme vielä enemmän, ja vielä enemmän,
ja me rakastaen valaisemme pimeässä maailmassa,
me hymyilemme lämpenemään mielten talven,
me.

 

Suomenkielinen käännös Taarna Valtonen